Saksanpaimenkoira Roy: Varhaisteini

Blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa työ- ym. kiireiden vuoksi, ja paljon on tähän kuukauteen mahtunut tapahtumia - niin hyviä kuin huonoja. Aloitetaan nyt siitä päällimmäisestä ja pitkäkestoisimmasta, eli rikastutimme jälleen eläinlääkäriasema Mevetiä useammalla satasella parina edellisviikkona.

Kaikki alkoi reilut kaksi viikkoa sitten, kun Roylla alkoi ihan yllättäen perjantai-iltana ripuli. Iltalenkillä Roy jäi kyykkimään maahan pidemmäksi aikaa ja punnaamaan, vaikka vatsa oli ihan löysällä. Tämä oli todella outoa käytöstä, oli Roylla ripuli ennenkin ollut, mutta silloinkin tarpeet oli vain tehty ja lähdetty jatkamaan matkaa. Tämä jopa useamman minuutin kyykkiminen oli ihan jotain uutta.

Lauantaiaamuyönä Roy oksensi, siinäkään nyt ei sinällään mitään uutta ole. Välillä Roy on vähän kakonut aamuöisin mutta mitään ei yleensä tule ylös asti. Nyt tuli vähän limaa, mutta jatkettiin kaikki vielä unia. Itse aamu olikin sitten erikoinen, sillä Roylle ei maistunut ruoka. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten viime syksyn, jolloin vatsataudin seurauksena yhtenä kertana ei ruoka kelvannut. Ja kun Roylle ei ruoka maistu, on jotain oikeasti vialla ja olin heti huolissani. Kunto kuitenkin parani pitkin päivää, ruoka maistui ja Roy oli oma leikkisä itsensä. Vatsa oli vaan ihan sekaisin ja ulkona tuli aina ripulina kaikki ulos. Useampaan kertaan. Sunnuntain lenkillä Roy taisi kyykätä seitsemän kertaa, ja aina jäi pinnistämään pidemmäksi aikaa, vaikka tavaraa tuli ehkä tippa, kaksi. Olimme jo siirtyneet kevyempään ruokaan (riisiä, raejuustoa, piimää) ja nesteytyksestä pidettiin huoli. Näillä kotikonstein ei mitään parannusta kuitenkaan tullut, ja viidentenä ripulipäivänä mentiin Mevetiin. Mä olin ihan varma, että suolessa on jokin vierasesine poikittain ja joudutaan leikkaukseen. Ei pitäisi lukea liikaa netin keskustelupalstoja, niistä tulee vainoharhaiseksi.

Klinikalla Roy oli pirteä, antoi tutulle eläinlääkärille käsisuudelman hampailla, ja ensimmäisenä lääkäri lähti paikkaamaan itseään laastarilla. Näin herrasmiesmäisesti meidän pikkupentu käyttäytyy... No, Roy tutkittiin perusteellisesti, ei lämpöä tai aristusta vatsassa. Eläinlääkäri ei uskonut vierasesineeseen tai tukokseen, joten ei tarvinnut mennä edes kuvauksiin. Verikokeissa valkosolujen kokonaismäärä ja varsinkin loistartunnoissa ja yliherkkyysreaktioissa nousevat valkosolut olivat kohollaan, mutta maksa-, munuais- ja muut peruselinarvot olivat ok. Hoidoksi saatiin suloiston toimintaa tasapainottava kaoliini-pektiini-valmiste, ruiskulla suun kautta aamuin-illoin. Lisäksi suolistoantibiootti, ja matolääkitys piti aloittaa, kunhan ripuli olisi ensin rauhoittunut.

Odotin mielenkiinnolla tuota suoraan suuhun ruiskulla annettavan lääkkeen osumisprosenttia, mutta se sujui yllättävän hyvin - ensimmäiset päivät. Sen jälkeen Roy oli sitä mieltä, että minähän en mitään typerää litkua juo, valukoot vaan suusta. No, namia perään, niin pakostakin sitä nestettä menee namin mukana alas.

Vatsa oli itse asiassa jo hieman parempi tuolloin keskiviikkona, ehkäpä tauti olisi mennyt ohi ilman lääkäriäkin. Lauantaina tuli iso takapakki ja ripulointi alkoi vielä pahempana. Nyt Roy ei pystynyt enää öisinkään pidettelemään, vaan vinkui silloinkin pihalle. Niin, tästä hurjasta ripulista huolimatta Roy pärjäsi päivät ja yöt hyvin kotona - lauantaiyöhön asti. Antti oli tuolloin viikonlopun reissussa ja minä menin yöllä yhden aikoihin hakemaan äidin lentokentältä. Olin poissa vain vajaan tunnin ja ajattelin ensin ottaa Royn mukaan, mutta koska kaveri oli nukkunut alkuyön niin hyvin, päätin jättää koiran kotiin. Virhe. Kotiin kun tultiin, keittiön portti oli ensinnäkin kaadettu, koira kuitenkin kiltisti keittiössä. Ja sitten iski se haju vastaan. Roy-raukalla oli siinä tunnin aikana tullut hätä, eikä kukaan ollut päästämässä ulos, niinpä sen oli ollut pakko tehdä ripulit keittiön maton kulmalle. Pikkuinen oli ihan hädissään, mentiin äkkiä pihalle ja homma jatkui vielä sielläkin. No, siinä sitten vain siivoilemaan keittiötä tunnin-parin ajaksi, kuka nyt öisin muutenkaan haluaisi nukkua. Mutta onneksi Roy ei ollut tassutellut jätöksissään vaan koko vahinko oli keskittynyt kuitenkin suht pienelle alueelle. Mutta se haju... Täytyy sanoa, että sinä aamuna mulle ei maistunut ruoka.

Maanantaina mentiin sitten taas lääkäriin. Otettiin lisätesti jostain Giardia-alkueläimestä, mikä voisi kuulemma aiheuttaa ripulia. Testi oli onneksi negatiivinen. Ripulin taustalla voisi olla suolistoloiset tai ruoka-aineallergia. Päätettiin, että matolääkitys aloitetaan nyt heti, vaikka ripuli ei ole rauhoittunut. Ja sitten lääkäri ilmoitti ykskantaan, että ruokavalio menee vaihtoon, nyt annetaan pelkästään Royal Canin Hypoallergeniciä. Olin vähän että häh - lääkäri ei ollut kysellyt mitään Royn nykyisestä ruokavaliosta. Me syötetään kaverille Brit Care Junior Large Breed lamb&rice -nappulaa, joka on jo hypoallergista, eli tuohon ruokavaliojuttuun en oikein uskonut. No kättä vaan taskuun ja rahat tiskiin, ostettiin pieni pussi tätä uutta ruokaa ja vähän lisää edellisiä lääkkeitä, antibioottia ja nestelääkettä jatkettiin. Madotus aloitettiin heti maanantai-iltana, ja sillä taisi olla välitön vaikutus. Ensin reippaaseen vuorokauteen ei tavaraa tullut ulos enää ollenkaan, hajupommeja kyllä päästettiin ja niiden muisto kirvelee vieläkin silmiä. Keskiviikosta eteenpäin Royn vatsa on toiminut ihan normaalisti, ja pikku hiljaa ollaan siirtymässä normaaliin ruokavalioon. Royn omaan ruokavalioon siis, ei olla kokeiltukaan niitä uusia lääkärin määräämiä nappuloita.

Näin jälkikäteen mietiskelin, että mistä tämä vatsahomma saattoi johtua, kun ruokavalio ei ollenkaan muuttunut ennen sairautta. Noh, mehän ostettiin Hööksistä tällaisia pururullia, jotka taisivat olla jotain ihan muuta kuin kuivattua nahkaa. Roy sai nimittäin torstaiksi tällaisen rullan pureskeltavaksi, ja perjantaina alkoi ripuli. Koska en tätä aiemmin hoksannut, annoin Roylle viime viikon perjantaina vähän tätä samaa rullaa pureskeltavaksi, kun masu oli ollut jo hiukkasen parempi. Sitten lauantainahan tuli se iso takapakki, eli näistä rullista tämän herkkyyden on pakko johtua. Itse tuotteessa ei lukenut tarkempaa selostusta, joten täytyy Hööksistä kysyä tuoteselosteen perään, että osaa sitten jatkossa näitä välttää. Mutta, nyt meillä menee siis ihan hyvin ja Royn vatsa toimii kuten pitääkin, mutta olipas vaan taas huolta ja murheetta taas kerrakseen. Koiran hoitokuluvakuutuskin on jo maksanut itsensä takaisin muutamalta seuraavalta vuodelta, kiitos vaan Pohjola.

Mitäs tämän sairastelun lisäksi on sitten tapahtunutkaan.. Uutena kivana juttuna alkoi pentutoko Koirakoulu Kompassissa, kuvia siitä alla. Opetus tuntuu todella ammattimaiselta, mutta Royn on vaikeaa keskittyä siellä. Se johtunee yksinomaan siitä, että meidän pikkupoika on tullut teini-ikään ja hormonit jyllää. Lenkillä haistellaan välillä niin antaumuksella juoksuisten narttujen pissoja. Myös Royn omat nesteet on alkaneet liikkua, ei onneksi mitään älytöntä vaan välillä näkyy tippa, jonka Roy kuitenkin itse pesee pois. Pesee myös käskystä, onneksi tuli opetettua se viime syksynä. Mutta, olihan sillä jo esinahan tulehdus, sitä tässä vielä hoidetaan pois.

Muita haasteita viime aikoina on ollut suojateiden ylitys - ei kaikkien vaan osan. Liikenteen melu saa Royn välillä pelokkaaksi, eikä se suostu tulemaan lähellekään tietä tai suojatietä. Välillä melu ei haittaa ollenkaan, mutta välillä se peruuttaa korvat luimussa ja menee maahan makaamaan. Outo juttu, pentuna ei ollut mitään ongelmaa, eikä mitään pelottavaa nytkään ole mielestäni tapahtunut. Tätä on ollut havaittavissa reilun kuukauden ajan ja suunilleen saman aikaa sitten alkoi muiden koirien ohittaminen olemaan tuskallista. Roy saattaa jo kaukaa koiran nähdessään alkaa hiipiä, lopulta se menee maahan makaamaan ja kohdalla hyökkää ja alkaa haukkua. Nakit tai mitkään herkut ei ole auttaneet huomion siirtämisessä koirasta ulkoiluttajaan, aiemmin tämä sentään tepsi. On aika rasittavaa repiä tuota voimakasta yli 30-kiloista koiraa mukana, se ei nimittäin näytä mitenkään ystävälliseltä noin räjähtäessään. Häntä kuitenkin saattaa viuhua ja mielenkiinto vastaantulijaa kohtaan on kova. Mistään aggressiivisesta käyttäytymisestä tässä ei (ainakaan vielä) ole kyse. Liittyy ehkä näihin hormoneihin, mutta kitkettyähän tämä pitää saada. Tänään saatiin jo muutama hyvä ohitus, työtä siis jatketaan.

Roy on myös alkanut mua koettelemaan ulkona entistä enemmän. Sisällä se tottelee hyvin, mutta ulkona on välillä toinen ääni kellossa. Varsinkin jos mulla on superherkkuja eli nakkeja mukana, niin kaveri hyppii taskuun ja käteen kiinni, että anna nyt niitä nameja kun sulla niitä on! Kaikkea mahdollista oon yrittänyt, ja hurjalta se ohikulkijoiden silmään varmasti näyttää. Royn kellistäminenkään ei aina enää onnistu, sillä sehän on oppinut ponnistamaan jaloilla mua vasten ja pyristämään siitä karkuun, mistä voi seurata Royn mielestä oikein hauska painileikki. Niinpä makaan välillä ihan oikosellaan sen päällä. :D Hauska mielikuva ja itseäkin tässä naurattaa, mutta ei missään nimessä hyväksyttävää käytöstä koiralta. Roy ei kuitenkaan ole aggressiivinen mua kohtaan, näin se mua komentaa, haluaa huomiota tai kutsuu leikkiin. Vähän vastaavanlainen vaihe meillä oli syksyllä, joten kunhan kärsivällisesti pidän pintani enkä anna periksi, niin eiköhän tämäkin mene ohi. Nyt koiran tullessa teini-ikään ne pahimmat koettelemukset mun varalle on varmaan vasta tulossa.

Sain kuitenkin kuningasajatuksen eilen tämän ulkoilun suhteen. Tammikuussa pidensin Royn hihnan kaksinkertaiseksi siitä, mitä se oli ollut. Näin siksi, että Royn olisi helpompi mennä tarpeilleen lumihankeen, eikä ulkoiluttajan tarvitse aina seistä siellä vieressä. Tämä pidempi hihna on antanut Roylle kuitenkin muitakin vapauksia liikkumisen suhteen, aiemmin pidin sen aika tiukasti rinnalla kulkemassa, nyt se on saanut nuuskutella melko vapaasti. Ehkäpä tästä johtuen se on alkanut pitämään itseään pomona ulkona, näyttää sen siis mulle komentelulla ja miksei siitä johtuisi myös tuo toisten koirien haukkuminen. Tänään aamulenkillä mentiinkin taas lyhyemmällä hihnalla (hihna on edelleen pitkä, lyhennän sen vain kädessäni), ja hommasta suoriuduttiin kunnialla. Tätä lähdetään taas harjoittelemaan, nyt kun kaveri on tervehtynyt ja voidaan pidempää lenkkiä jälleen tehdä. Tämän lisäksi meillä on kotiläksyjä koirakoulusta, mm. sivulletuloa perusasentoon, oikeaoppista ja nopeaa maahanmenoa jne. Tässä muutama kuva eiliseltä tunnilta.