Lomailua

Juhannus oli suunniteltu vietettäväksi maalla, ja niin hän se oltiinkin, mutta reissuun lähdettiin jo 10.6. Ehdittiin tässä siis jo pari viikkoa nauttia maalaiselämästä, viime sunnuntaina tultiin viikoksi kotiin ja sunnuntaina lähdetään taas maalle - ehkä melkein koko loppu kesäksi tällä kertaa.

Roy nauttii maaseudusta, kun saa olla koko ajan pihalla vapaana. Luoksetulo on parantunut huimasti ja herra menee käskystä rappusille odottamaan sisälle menoa, ei enää minkäänlaisia vuoden takaisia jahtaamisleikkejä pihalla. Treenailut on jääneet todella vähälle, lähinnä on tuota pihaelämää, kontaktia ja luoksetuloa vain vahvistettu. Ihan parasta on juosta täysiä pellolla pitkässä heinikossa keppi suussa. Toiseksi parasta on juosta pellolla lyhyessä heinikossa keppi suussa. Kolmanneksi parasta on juosta täysiä keppi suussa, neljänneksi parasta juosta vaan täysiä. Näistä aktiviteeteista meidän kaksi viikkoa lähinnä koostui. On ihanaa katsoa, kun koira nauttii ja rentoutuu.

Hassu juttu muuten, tuossa pääsiäisen aikaan kirjoittelin patista Royn oikeassa takatassussa. No se kasvoi ja niitä tuli toinen lisää ja anturat aukeili, mutta vain tästä yhdestä tassusta. Oma diagnoosi oli furunkuloosi eli tassutulehdus. Ongelma ei Royn menoa haitannut mitenkään, välillä se yritti tassua vähän nuolla, muttei aristellut sitä mitenkään. Suojattiin tassua niin ulkona kuin sisällä, iltoisin aina putsattiin suihkussa ja puhdistusaineilla ja kuivattiin huolellisesti pyyhkeellä ja föönillä. Kovin paljoa tassu ei tuntunut paranevan, ja koska vaiva voi olla allergiaperäistä (Roylla varastopunkista), ajattelin sen johtuvan palkaksi annettavista nappuloista, jotka kyllä pakastamme, mutta eihän varastopunkki pakastamalla mihinkään katoa, kuolee vaan. Tarkoitus oli, että kesällä jätän jossain välissä naminappulat kokonaan pois ja valmistan jotain omaa herkkua palkaksi, sitten vaiva toivottavasti helpottaisi. No, maalla tassu käytännössä parani kokonaan! Toinen patti hävisi kokonaan ja toinenkin on enää hyvin pieni. Märkivät anturat on parantuneet ja kuivuneet. Kaikki tämä kahdessa viikossa ilman mitään erityisiä hoitotoimenpiteitä. Furunkuloosin aiheuttaja on siis mysteeri, ruokavaliossa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään muutoksia kolmeen kuukauteen. Stressi? Kaupunkisaasteet? Veikkaan molempia. Pääasia, että tassu tulisi kuntoon ja voidaan nauttia kesästä täysillä ja päästään uimaan jossain vaiheessa.

Aamuruoka ei edelleenkään oikein maistu, niinpä on jätetty se pois ohjelmasta. Iltapäivästä Roy yleensä tulee pyytämään ruokaa, eli ruokitaan, kun on nälkä. Närästys ei ole enää vaivannut, joten Roylla ei vaan ole aamuisin nälkä. Oksentelua ei ole ollut varmaan pariin kuukauteen, kunnes toissa aamuna klo 6 heräsin pumppaavaan ääneen, Roy alkoi oksentaa. Mitään ei sanomalehdelle asti tullut, mutta tyhjää vatsaa kaveri taisi oksentaa, sillä maha kurisi nälkää ja pieni aamupala maistui hyvin. Nyt otettiin kokeiluun nauta pari päivää sitten, närästystä se ei ainakaan ole vielä aiheuttanut eikä iho-oireita. Toivotaan, että nauta passaisi, niin saadaan vähän vaihtelua ruokavalioon.

Tälle viikolle on paljon ohjelmaa, ollaan Royn kanssa kaksisteen kotona kun isäntä on leiriohjaajana. Treffaillaan koirakavereita ja käydään kyläilemässä. Maanantaina nähtiin heti Fabi, uusi 9-vuotias poikatuttavuus, työkaverini Aiton veljen koira. Pojilla meni oikein hyvin, Roy oli nätisti, ei isotellut ja jätti Fabin rauhaan, kun kaveri ei tahtonut kakaran kanssa leikkiä. Oltiin pari tuntia kävelyllä yllättävän lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, niin emännät kuin koirat oli väsyneitä ja janoisia loppulenkistä. Pidin Roytakin vapaana ja vasta loppumatkasta se alkoi lähteä pidemmälle omille tutkimusmatkoilleen. Lähellä meni joki, mistä varmaan yritti hakea viilennystä, muttei onneksi ehtinyt sinne asti kertaakaan.

Maanantai jatkui Abben yllärivisiitillä, Roy onneksi ehti lepäillä tässä välissä parin tunnin ajan. Abbesta on tullut iso poika, takana on jo 1 v. synttärit, ja Abben otteet Royta kohtaan on vähän rajumpia kuin ennen, välillä Abben suusta löytyy Royn tassu tai kaulavillat. Royn piti ihan liikaa yrittää alistaa Abbea, mutta lopulta tuttu nujuaminen otti vallan ja pojilla meni ihan kivasti.

Nyt vuorossa on vähän rauhallisempia päiviä, huomenna tosin tavataan Dunja-sisko pitkästä aikaa. Siitä on rauhallisuus sitten kaukana.

Toukokuussa käymässä Kalajoella.

Kalajoella on se ihana kultsityttö naapurissa.

Venyttelyä treenien välissä.

Kauhajoen markilla.

"Leikitään mamma piilosta!"

"No en jaksa olla piilossa, täällä mä oon. Heitä keppi!"

Perunafarmari

Fabi ja Roy (kuva: Aitto)

Tämä kuva tiivistää kaiken Abben vierailusta.