101 postausta

Edellinen Arkipäivää-teksti olikin blogin 100. päivitys, meni ihan epähuomiossa ohi. Roy kiittää ja kumartaa kaikkia blogin lukijoita.

Syksy on ollut nyt vähän sateisempi, mutta ainakin vielä tassut on pysyneet hyvässä kunnossa, toki ne jokaisen lenkin jälkeen kuivataan huolellisesti ja tarkistetaan usein. Tilattiin kuitenkin Zooplussalta uudet kengät siltä varalta, että tassut pääsee huonoon kuntoon ja niitä täytyy ulkona vähän suojata. Samalla tilattiin uusi peti, edellistä kun oli paikkailtu jo ilmastointiteipillä. Kiitos Minnalle Zooplus-vinkistä, en ollut ennen tähän nettikauppaan tutustunutkaan. Alle viikossa tuli tavarat Saksasta ja ihan kotiovelle asti.

Uudelle pedille mahtuu hyvin.

Eniten Roy nukkuu kuitenkin lattialla tai matolla.

Isäntä on hoitanut lenkkeilyt Royn kanssa viime aikoina, emäntä lukee vain tentteihin ja istuu illatkin luennoilla. Pihakäytös on parantunut ja mahdollisissa rähinätilanteissa korvatkin alkaa löytyä, mikä tuntuu ihan loistavalta edistykseltä. Edistystä ei kuitenkaan ole tapahtunut lenkkeilyssä. Muutaman lenkkireissun aikana Roy alkoi tajuta, mistä kivasta jutusta tässä onkaan kyse, eikä meinaa mitenkään enää malttaa juosta nätisti rinnalla vaan riuhtoo eteenpäin hirmuista laukkaa. Näissä tilanteissahan meno vaihtuu aina rauhalliseksi kävelyksi, tuollainen holtiton juoksu ei kuulu meidän lenkeille. Mutta ei ainakaan vielä ole mennyt kaaliin, että vain nätisti sivulla lönköttelemällä päästään etenemään. Sikaenergiaa on liikaa, pitäisi päästä se purkamaan pois alta aina ennen lenkkiä, niin säästyisi mun hihat ja kädet innostuneilta leikeiltä.

Lähipellolla

Naapurustossa on uusi tulokas, saman taloyhtiön 4-kuukautinen bulli-pentu Jysky. Jyskyn kanssa on treffailtu usein pihalla ja hyvin Roy on ottanut pienokaisen vastaan. Kauaa ei pienokaisesta kuitenkaan voi puhua, tassukoko antaa viitteitä isosta miehestä. Tämä kaksikko toivottavasti pysyy kavereina isoinakin poikina, ja sitä silmälläpitäen Jysky kävi meillä viime viikolla kylässä. Huh, olinkin unohtanut, kuinka terävät ne naskalihampaat oikein onkaan! Eikä Roy kyllä niin kovaa purrut kuin mitä Jysky puree. Sain osani Jyskyn hampaistosta, mutta niin sai Royn posketkin. En enää ihmettelekään, miksi Roy välillä pihalla peruuttelee pois Jyskyn luota. Mutta hampaat on kohta vaihtuneet ja jäljelle jää vain Jyskyn valloittava, kaikelle avoin luonne.

Roy: "Mä ehkä vähän haluisin näyttää, kuka täällä kuitenkin määrää."

Kaverukset

Auuuts!