Ensi viikolla meillä on viimeinen kerta kymmenen kerran Toko C -kurssia. Paljon on taas saatu puuhailla siellä ja edistystäkin on tapahtunut. Toki tapahtuisi enemmän, jos emäntä vain jaksaisi treenata koiran kanssa enemmän. Mutta eipä meillä mitään kisatavoitteita ole, pääasiassa tuollakin käydään ajanvietteeksi ja siksi, että Roy joutuu olemaan lähellä muita koiria. Varsinkin viimeksi mainitussa on tapahtunut edistystä, uskallan ja voin jo pitää Royta vähän vapaanakin tokotilassa. Roy on rauhallisempi ja ottaa muhun paremmin kontaktia tai jos keskittyminen herpaantuu, palautuu se takaisin muhun äänikomennon jälkeen melko kiitettävästi.
Olemme nyt myös kolmen kerran tehokurssilla ohituksiin, luoksetuloon ja nätisti tervehtimiseen Koirakeitaalla. Viime viikon torstaina oli ensimmäinen kerta ja teimme vain ohituksia. Se meni todella hyvin, Roy ei muista koirista (alkurähinän jälkeen toki) enää niin välittänyt ja kulki hienosti mun rinnalla namia kärkkyen. Joo, meillä nykyään toimii tuo nami taas ohituksissa joten kuten, ja pihallakin tulee ihan hyviä ohituksia entistä enemmän. Valoa tunnelin päässä. Muuten oma ote remmilenkkeihin on vähän löystynyt ja Roy yrittää ottaa paikkaansa taas porukan ensimmäisenä.
 |
| "Joutuu se mammakin joskus treenaamaan, ja mä käskytän silloin!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti