Viime vuonna kesäloman loputtua ja arjen alettua Roy alkoi ontumaan. Se alkoi ihan yks kaks. Nosteli vähän vasenta etutassua. Ei halunnut varata painoa etupäälle eikä suostunut syömään niin, että ruokakuppi oli maassa. Koira toki heti Mevetiin tutkimuksiin.
Ontuma vasemmalle oli selkeämpi, muttei turvotuksia tai aristeluja. Vasemman etutassun liikeradat olivat kuitenkin pienemmät, ehkä lihasjumia. Tutkimusta oltiin jo lopettamassa, kun eläinlääkäri tunnusteli vielä rintarangan ja silloin Roy päästi kovan vinkaisun. Roy rauhoitettiin ja vietiin heti selän röntgenkuvaukseen. Kuvissa näkyi alkavaa spondyloosimuodostusta 6. rintanikaman kohdalla. Hermopinnettä tai välilevyvaivaa ei voitu sulkea pois, sen varmistaminen vaatisi magneettikuvauksen. Tällä käynnillä saatiin hoito-ohjeiksi parin viikon lepo ja Rimadylia, ja niillä tilanne rauhottuikin.
Oli kova paikka odotella Royn virkoamista rauhoituksen jälkeen, kun olin eläinlääkärin uutiset kuullut. Päässä pyöri vaikka mitä ajatuksia. Paheneeko spondyloosi ja kuinka nopeasti? Tuleeko Roylla olemaan jatkuvia kipuja? Vakuutusyhtiökin vielä ilmoitti, että koska spondyloosi voi olla synnynnäinen sairaus, joita ei vakuutusehtojen mukaisesti korvata, he arvioivat korvattavuutta uudelleen, mikäli diagnoosi tarkentuu myöhemmin.
Meni noin kuukausi ja kulutettiin Mevetin saranoita taas syyskuun lopussa. Päivällä Roy oli ollut ihan kunnossa, mutta illalla vasen korva oli aivan punainen ja karvatkin sen ympäriltä märät. Seuraavana aamuna siis heti päivystykseen, ärhäkkä korvatulehdus. Näytteissä löytyi bakteereja ja hiivaa, oikea korva oli onneksi kunnossa. Niinpä aloitettiin kahden viikon antibioottikuuri (Clavubactin 500 mg), puhdistukset Epi-Oticilla päivittäin ja lisäksi Canofiteä korviin.
Korvien putsaus on aina ollut vaikeaa, saatika nyt, kun korva oli oikeasti kipeä. Sinnikkyydellä se kuitenkin onnistui ja selvittiin ilman vammoja, enintään Royn ylpeys koki kolauksen aina, kun komensin sen kylppäriin korvapesulle. Ja herkkä kun on myös suolistoltaan, antibiootithan saa aina ruoansulatuksen hieman sekaisin... Inupekt on onneksi hyvin auttanut näissä asioissa.
Ja koska olemme Mevetin kanta-asiakkaita, lokakuun loppupuolella nähtiin uudelleen. Roy alkoi taas ontua, nyt enemmän oikeaa puolta. Kuvattiin varpaat, ranteet, kyynärät, olat ja niska, eikä niissä mitään poikkeavia löydöksiä onneksi ollut. Molempien etujalkojen 3. varpaat tosin ovat hieman oijenneet, vähän vinksallaan ne selvästi on. Tämä eläinlääkäri myös sanoi, ettei se pieni alkava spondyloosimuodostuma aiheuttaisi tätä ontumista. Olkanivelistä löytyi molemmin puolin selvää haluttomuutta ojentamiseen, mutta suoranaisia kipureaktioita ei ollut. Mukaan saatiin taas Rimadyliä ja kehoite viedä koira fysioterapeutille. Jos fyssarikäsittelyistä ei olisi apua, seuraavaksi harkittaisiin kortisonia olkaniveliin.
Kipulääkekuuri auttoi ja muutaman viikon päästä nähtiin Mevetin fysioterapeutti Riina Koskelma. Roy oli niin jumissa, ettei takapäätä ensimmäisellä käynnillä edes ehditty käsitellä. Etujalkojen liikkuvuus kuitenkin parani jo paljon tällä hoitokäynnillä ja aikoja varattiin parin viikon välein kolme kertaa. Tilanne tuli hyväksi ja sitten pidettiin jo kuukausi taukoa. Siinä välissä oli liukastumisia, riehumista ja pitkiä metsälenkkejä täydellä vauhdilla joululomalla, ja jumeja löytyi taas. Riinan mielestä Roy oli kuitenkin pysynyt pääosin hyvässä kunnossa. Huhtikuussa nähtiin seuraavan kerran, silloin oli enää lannealueella aavistus kalvokireyttä molemmin puolin ja kummankin SI-nivelen liikkuvuus rajoittunutta. Käynnillä Roy vastasi taas hyvin hoitoon ja vetreänä jatkettiin matkaa. Huhtikuun jälkeen ei olla Riinalla käyty ja väli on venynyt aivan liian pitkäksi, heti huomenna täytyykin varata uusi aika. Suuri helpotus oli se, ettei ontuminen ollut rakenteellista ja sitä sai helpotettua fysikaalisella hoidolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti