Pidin Royta sylissä koko ajan, sillä ihmisvilinässä olisi hyvin vaikea seurata, mitä se laittaa suuhunsa tai mihin iskee hampaansa ja navigoida samanaikaisesti. Sylissä pitämällä minimoin myös ihmisten tekemät yllättävät liikkeet jne. ja Roy saattoi tuntea olonsa turvalliseksi. Useamman kerran pidettiin taukoa ja Roy pääsi maahan haistelemaan, makaamaan ja harjoittelemaan kontaktia, mistä seurasi ihan superhyviä palkintoja, kun kontakti niin hienosti tällaisessa ympäristössä onnistui.
Koko markkinoiden ylivoimaisesti suurin vetonaula taisi olla juuri Roy. Jututtajia riitti, mutta onneksi suurin osa ymmärsi kysyä, saako tulla puhuttelemaan, jolloin pystyin jotenkin kontrolloimaan Royn käytöstä ja energiaa. Löytyi sitten toki niitäkin, jotka omin nokkinensa päättivät silittää Royta, kun kannoin sitä sylissäni, minun ja jopa vielä Royn näkemättä heitä ensin lainkaan. Joo, ihan omalla vastuulla vaan, kun vuoden päästä teiltä revitään pari sormea maistiaisiksi samanlaisessa tilanteessa. Täytyy jatkossa olla itse paljon tarkempana ja suoraan kieltää tällaiset yritykset.
Kaiken kaikkiaan Roy käyttäytyi oikein mallikkaasti. Alkumatkasta innostusta oli vähän turhankin paljon, mutta pahimmat höyryt pääsi ulos muutaman ensimmäisen ihmisen rapsutuksien ansiosta. Lopulta vaan hengailtiin ja tarkkailtiin rauhassa ympäristöä, Roy otti vähän väliä kontaktin muhun ja sai siitä makupalan kiitokseksi. Reissussa meni kuitenkin yllättävän kauan, ja poika oli todella väsynyt tämän kokemuksen jälkeen.
 |
| Jes! Paljon paljaita nilkkoja pureskeltavaksi! |
 |
| Oikeesti mä käyttäydyin todella mallikkaasti ja sain paljon kehuja vierailta rauhallisuudesta ja komeasta ulkonäöstä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti