Ihanat pitkät lenkit

Arki-illat menevät todella nopeasti ja huono omatunto vaivaa, kun Roy joutuu olemaan päivät yksin. Royta itseään se tuskin häiritsee ja taitaa vaan olla tyytyväinen, kun saa rauhassa päivällä nukkua. Iltoisin toki energiaa on, muttei mitään riehumista tai ylenmääräistä puremista (paitsi lelujen), joten tuo päivisin koiran viettämä oma aika on sitä kyllä kovasti rauhoittanut. Jännä juttu, ajattelin tämän menevän juuri toisin päin ja päivän energiaa kerättyään Roy kiipeilisi iltoisin seinille.

Puruleluja kuluu paljon. Tämä uusi lelu kesti alle 2 tuntia.

Tiistaina koirakeitaalla alkoi kolmen kerran pentujen leikit -tunti, johon menimme mukaan. Tällä ensimmäisellä kerralla pentuja oli neljä, ensi viikolla leikkijöitä on kuusi. Pennut siis vain leikkivät tunnin keskenään omistajien ja ohjaajan valvovien silmien alla. Hienosti kaikki tulivat toimeen, Royn lisäksi mukana on aiemmilta kursseilta tuttu puolivuotias Shiba, 10-viikkoinen supersöpö bokseri ja Royta 1,5-viikkoa vanhempi sekarotuinen, jossa on myös saksanpaimenkoiraa. Roylla kropan hallinta ei varsinkaan vauhdissa ole vielä erityisen kehittynyttä, joten välillä piti kauhuissaan katsella menoa, suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Kerran Roy liukui täydestä vauhdista sohvan sivuun ja toinen etutassu jäi jumiin sinne alle, kun Roy yritti siitä pian pinkaista pystyyn. Hirmuinen huutohan siitä seurasi, onneksi sohvalla istui yksi pentujen omistajista ja hän nosti sohvaa heti ylös, jotta Roy pääsi vapaaksi. Vähän aikaa Roy ontui tassua, mutta mitään siinä ei näkynyt tai tuntunut ja pian Roy juoksi muiden perässä vanhaan tapaan.

Tällä viikolla on tehty jo aika pitkiä lenkkejä, ja kunhan päästään tästä omasta pihapiiristä kauemmaksi Roy kulkee hihnassa jo oikein mallikkaasti ja lenkkeily onnistuu. Välillä tulee pieniä pysähdyksiä, mutta pian taas jatketaan matkaa. Ja salaisuus on se, että pitää olla hyvät namit mukana, niitä Roy kyttää ja ottaa hienosti kontaktin koko lenkin ajan. Eilen päivällä ulkoiltiin reilut kaksi tuntia, käytiin myös ensimmäistä kertaa tutustumassa kunnolla veteen. Vesipärskeitä oli uskomattoman mukava ajaa takaa ja haukkua niille. En valitettavasta saanut tätä videolle, kun olin yksin liikenteessä ja täytyi hihnastakin pitää kiinni. Käytiin myös autoliikkeen pihassa ja Roy iski silmänsä Porcheen.

Tästä meille uusi auto?

Perjantai-iltana oltiin käymässä Iitulla ja Roy sai vähän taputuksia pikkutytöiltä samalla kun söi nameja mun kädestä. Royn tervehtiminen innostuneena on nykyisin aika näykkimistä, joten kaikkia puhuttelijoita täytyy varoittaa ja rapsutukset tapahtuvat omalla vastuulla. Uusi paikka haisteltiin tarkkaan ja lattialta mahdollisesti löytyneitä ruokatahroja nuoltiin erittäin keskittyneesti pois. Pienet iltapäiväunet oli uudessa kyläpaikassa myös hyvä ottaa. Kävelymatka Iitulle ja takaisin sujui oikein hyvin, menomatkalla läheisesta koirapuistosta kuuluva hirmuisa haukkuminen toki ihmetytti ja sitä olisi pitänyt päästä katsomaan lähempää.

Karvanlähtö taitaa nyt olla huipussaan ja Roy on viikon aikana vaihtanut väriä hyvin tummaksi. Joka päivä koira harjataan ja välillä ihmetyttää, mistä sitä karvaa oikein riittää. Eipä tuo kaljulta kuitenkaan vielä näytä, ja pentukarvaa riittää vielä kropassa hyvin paljon, ainoastaan ihan selkä on jo täysin uutta, paksua karvaa. Jännä nyt nähdä, minkä värinen tästä epelistä loppujen lopuksi tuleekaan.

Tänään päivällä käytiin parin tunnin lenkki Pitkäkosken suunnalla. Roylla on välillä oikein hyvä kontakti, mutta toiset koirat, lenkkeilijät, pyöräilijät, rullahiihtäjät ja metsän herkulliset hajut vievät vielä voiton siitä hihnan toisessa päässä olijasta.