Pientä syysflunssaa

Roy täytti keskiviikkona 16 viikkoa ja painoa oli tuolloin 16,1 kiloa, kohta en jaksa enää kantaa sitä. Maanantaina käytiin ottamassa tehosterokotukset, joten nyt voidaan jo vähän tutustua muihinkin sopivanoloisiin koiriin. Ehkäpä vastaantulijan olemuksesta riippuen Roy joko vetää koiran luokse ja yrittää heti leikkiä tai jää makaamaan paikalleen ja odottaa, ottaako toinen kontaktia ollenkaan. Koirapuistoihin tuskin tullaan menemään vielä vähään aikaan, ainoastaan jos ollaan siellä jonkin tutun koiran kanssa yksin.

Arkitottelevaisuuden alkeet -kurssi meillä loppui jo 1,5 viikkoa sitten. Viimeisellä tunnilla kerrattiin perusjuttuja ja harjoiteltiin paikallaan oloa ja luoksetuloa vaativimmissa olosuhteissa. Olin aivan ihmeissäni, kuinka hyvin Roy totteli paikka-käskyä seitsemän muun koiran touhutessa ympärillä. Päästinpä vielä useamman kerran hihnastakin irti ja kiertelin koiran ympärillä ja vähän kauempanakin, ja Roy pysyi liikahtamatta paikallaan, toki tarkasti mua katseella seuraten. Mahtava suoritus! Luoksetuloissa koiraa kutsuttiin selkä koiraan päin, mikä monelle pennulle voi olla vaikeaa, sillä omistajan kasvoja ei näy. Osa koirista lähti kyllä kutsun tultua liikenteeseen mutta saattoi vaellella pätkän muualla ennen omistajan luo lönköttelyä. Roy pinkaisi heti ja lujaa mun luokse, mutta olemmekin metsässä harjoitelleen puun taakse piiloitumista jne.

Seuraavalle kurssille on jo ilmottauduttu, lokakuun lopussa alkaa tälle edelliselle kurssille hyvänä jatkona toimiva Arkiahkeruus-kurssi. Neljällä kerralla kerrataan vielä paikallaoloa, luoksetuloa ja nätisti hihnassa kulkemista sekä opetellaan sivulle tulemista ja seuraamista vierellä.

Tällä viikolla oli myös toistaiseksi viimeistä kertaa pentuleikkejä, jatkoa ehkä seuraa, mikäli kiinnostusta riittää. Viimeisellä kerralla tosin muita pentuja ei tullut ollenkaan, onneksi saatiin leikkiseuraksi 1,5-vuotias whippet. Nämä kaksi kirmasivat lähes tauotta 45 minuuttia, joten virtaa kului kiitettävästi. Tässä muutamia kuvia näistä pentuseikkailuista.

Roy jahtasi whippetin väsyksiin

Supersöpö bokseripentu 11 vk

Pieni berninpaimenkoiratyttö 6 kk

Vasemmalla 4-kuukautinen sekarotuinen (myös saksanpaimenkoiraa), berni ja Roy.

Roy oli viime viikolla vähän kipeänä, hyvin vähäistä yskää ja nuhanenäisyyttä. Pidemmät lenkit jätettiin pois ja viikko lähes lepäiltiin, iltoisin sitten riitti sikaenergiaa mutta se onneksi suuntautui melko hyvin leluihin ja niiden tappamiseen. Tauti menikin levolla ohi ja nyt on taas voitu aloittaa lenkkeily pikkuhiljaa matkaa lisäten. Ja se lenkkeilyhän onnistuu jo hyvin! Kotipihalta ei ole enää ongelmaa lähteä pois, välillä kesken matkaa voi tulla muutaman sekunnin pysähdyksiä, mutta muuten jolkotellaan reippaasti enemmän tai vähemmän kontaktia ottaen.

Tässä parin viikon aikana Roy on vaihtanut turkin melkein kokonaan, ainoastaan päässä ja kaulassa on enää pehmeää pentukarvaa. Värikin on vaihtunut melkein kokonaan, sillä lähes kaikki karvanpäät ovat mustia, lähempänä ihoa on vaaleaa karvaa.

Ruoan odottaminen väsyttää

Roy seuraa tarkkaavaisesti ruoan osumista kuppiin.

Lemppari nukkusmispaikka on portin edessä, mahdollisimman leveästi.

Huomenna lähden viiden päivän työmatkalle ja tuntuu ihan kamalalta olla Roysta niin pitkään erossa, vaikka erittäin hyviä hoitajia sille tänne jää. Antti on vaan ollut 1,5 viikkoa kipeänä, ja me ollaan Royn kanssa tehty kaikki lenkit ja muutenkin touhuttu enemmän yhdessä, vaikka Antti on toki ollut sen kanssa päivät kotona. Toissapäivänäkin Roy oli lähes tunnin ajan ennen mun kotiinpalua mennyt aina ovelle, kun rapusta oli kuulunut ääniä. Awwww. <3 Mutta Roylla tosiaan riittää seuraa ensi viikolla, Antin isä tulee lapsenvahdiksi ja touhuilee sen kanssa päivisin varmasti kaikkea kivaa.

Tässä vielä videopätkä siitä, kuinka reippaasti meillä ruoan odotus nykyisin sujuu. Videossa ei käsimerkki näy, se tuli hieman ennen Ole hyvä -sanoja ja Roy oli jo matkalla.