Neljä viikkoa pelkkää possunlihaa, -sisäelimiä ja -luita on nyt takana. Alkuun tuntui, ettei mitään muutosta tapahdu, mutta kyllä nyt pikku hiljaa maiskuttelu ja röyhtäily ovat vähentyneet. Toissailtana lisäsin ruoan sekaan vähän kuivattuja naudanmahalastuja, ja en tiedä oliko niistä johtuvaa, mutta nyt vatsan ja suolen toiminta vaikuttaa jo paljon paremmalta. Mehän ei olla naudan lihaa Roylle annettu sitten kevään, koska epäiltiin sen allergisoivan, mutta päätin nyt pitkästä aikaa kokeilla naudan mahaa, koska sillä puhutaan olevan paljon hyödyllistä vaikutusta koiran ruoansulatukselle. Nyt kokeillaan viikko-pari niin, että possun lisäksi kaveri saa vain naudan mahaa, ja toivottavasti mitään oireita ei tule.
Kutina on ollut melkoista viime viikkoina. Tätä on onneksi helpottanut ahkera harjaus, Roysta lähtee karvaa nyt aivan kamalasti. Eikö talvea vasten pitäisi kasvattaa paksumpaa turkkia eikä tiputtaa sitä? Lisäksi kunnon pesu auttoi hieman, koko syksyn kurat on vain pyyhitty pois ja hiekkaa on varmasti jäänyt iholle kutittamaan ja ärsyttämään. Edelliset kolme viikkoa on siis lähinnä keskitytty vain Royn ruokailuun, oireisiin ja siihen, millaisena tavara tulee toisesta päästä ulos ja kuinka usein.
Viikonloppuisin on käyty pitkillä kävelyillä, yleensä on suunnattu bussilla tai junalla jonnekin kauemmas ja seikkailtu vähän kaupungissakin. Liikenteen häly edelleen hermostuttaa Royta, mutta siitä pyritään eroon ja siksi näistä toistoja tehdäänkin. Bussissa ja junassa kulkeminen onnistuu hienosti, jos toista koiraa ei ole näköpiirissä.
Kävely sujuu pääsääntöisesti hyvin, Roy vetää vain erittäin harvoin. Mutta, toisten koirien ohitus on melkoista sirkusta, edelleen. Välillä menee oikein hyvin (lähinnä Antin kanssa) ja välillä oikein huonosti (lähinnä mun kanssa). Pimeällä Roy räyhää melkein kaikelle, mikä liikkuu. Jaksan toivoa, että tämä on iän myötä helpottava vaihe, kunhan vain jaksetaan olla kärsivällisiä ja järjestelmällisiä. Koirapuistoilut nimittäin onnistuu vielä hyvin, Roy leikkii ja touhuaa muiden koirien kanssa ongelmitta. Toki meno on välillä vähän rajua isojen koirien kesken, ja arvojärjestystä sekä omaa paikkaa haetaan puolin jos toisin, mutta hännät viuhuu iloisesti ja rinta rinnan kisaillaan. Tosin Royn ystävällinen innokkuus koirapuistoa lähestyttäessä (vetäminen ja haukkuminen) yleensä pelottaa suuren osan siellä jo olijoista pois...
Kohta on joulukuu, voi kun sataisi lunta. Odottelemme myös innolla joululomaa ja reissua maalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti