Kesä meni yleisesti ottaen hyvin. Toukokuussa aloitettu barffaus paransi turkin laadun muutamassa viikossa, kutinatkin hävisivat ja loppukesästä koko turkki alkoi näyttää kohtuulliselta, jyrsityt laikut kasvoivat umpeen. Olipa se kivaa aikaa, kun mikään ei vaivannut.
Elokuun puolivälissä käytiin Mevetissä näyttämässä punoittavia etutassujen alapintoja. Näytteissä ei mitään löytynyt, saatiin Cortavance-suihketta hoidoksi. Todennäköisesti tuo punoitus johtui siitä, että takana oli pidempi sateinen jakso ja anturoiden väliin oli jäänyt kosteutta tassujen kuivauksesta huolimatta. Samalla reissulla otettiin verinäyte allergiatestiä varten. Tällä allergiatestillä haluttiin kartoittaa esim. pölypunkit, heinä ja muut ulkoiset allergeenit. Parin viikon päästä saatiin tulokset, eikä niissä mitään mullistavaa löytynyt, ainoa allergeeni on varastopunkki, mitä jo epäiltiinkin. Tassujen punoituskin saatiin kuriin ja Roy oli oikein hyvässä kunnossa.
Lokakuun alussa oli seuraava eläinlääkärireissu. Roy oli noin viikon ajan rapsutellut korvia, leukaa sekä poskia ja tunkenut kuonoaan sohvan istuintyynyjen alle. Korvat olivat puhtaat, suupielestä otetuissa näytteissä löytyi hiivaa. Samalla reissulla näytin Royn takimmaisia nisiä, jotka olivat vuotaneet jotain eritettä jo keväästä lähtien. (Näytin nisiä jo Vantaan Eläinsairaala Aistissa kesäkuun alussa rokotusten yhteydessä, mutta siellä sanottiin, ettei niissä mitään poikkeavaa ollut.) Nisistäkin otettiin näytteet ja niistä löytyi hiivan lisäksi runsaasti bakteereja ja tulehdussoluja! Paljon pahemmat löydökset, mitä Mevetiin mennessä olin odottanut. Hoidoksi 10 päivän antibioottikuuri ja Canofite-voidetta tulehtuneille nisille kahden viikon ajan. Lisäksi turki pesu Malaseb-shampoolla kolmesti viikossa kolmen viikon ajan. Malasebillä pestäessä shampoon pitää vaikuttaa 10 minuuttia ennen huuhtelemista, mutta tuo odottelu ei ollut se vaikein osuus tässä pesurumbassa. Roy pisti ensimmäisillä kerroilla ihan kunnolla kampoihin, ennen kuin suostui suihkun alle. Sinne jouduttuaan alistui kyllä kohtaloonsa, mutta muisti näyttää mahdollisimman surkealta ja tietenkin toivoi, että joku kuvaa toimitusta salaa ja lähettää Amnesty Internationalille todisteet tästä kaltoinkohtelusta.
Tämän lääkärikäynnin jälkeen suunnattiin Royn kanssa junalla Pohjanmaalle ja seuraava pesu tapahtui siellä. Pari päivää ensimmäisen pesun jälkeen alkoi vimmatun kutina ja maalla huomasin, että noin joka kolmas antura oli sivuilta kirkuvan punainen, turvonnut, osa jopa rikki ja vuoti mätää tai jotain kirkasta nestettä. Juttelin hoitaneen eläinlääkärin kanssa ja Malaseb-pesut päätettiin heti lopettaa. Osa herkkäihoisista koirista voi näin kuulemma reagoida, mutta se on todella harvinaista. No, meidän koirapa ei olekaan mitään tusinatavaraa. Kutina helpotti kyllä heti päivässä-parissa pesujen lopettamisen jälkeen.
Kymmenen päivän päästä mentiin kontrollikäyntiin. Kuono kutisi hieman edelleen, mutta nisät olivat parantuneet hyvin. Suupielien näytteestä löytyi enää vähän hiivaa ja tulehdussoluja, nisistä muutamia tulehdussoluja. Antibioottihoitoa jatkettiin vielä viikolla, Canofite-voidetta sai laittaa kuonon sivuillekin ja Cortavance-suihketta tassuihin. Lisäksi saatiin uutta Pyoderm-shampoota turkin pesuun, ja tässä kikka on se, että ensin vaahdotus, vaikutus 5 min, huuhtelu, uusi vaahdotus, vaikutus 5 min ja huuhtelu. Tuplapesut siis, ja tämä rumba kolmesti viikossa kahden viikon ajan. Tänä aikana Roysta tuli ihan konkari suihkuttelija, ihan ilman mutinoita asetuttiin jo pesumatolle, kunhan muutaman kaarroksen jälkeen osuttiin kylppärin ovesta sisään.
Ja jottei kaikki menisi heti ihan putkeen, ensimmäisenä iltana, kun laitoin Canofitea Royn kuonoon, kaveri rapsutti naamaansa pitkin yötä. Eipä siis jatkettu sitä hoitomuotoa. Muuten shampoopesut vaikuttivat toimivan eikä kuonoa tarvinnut enää tunkea sohvan koloihin tai rapsutella muutenkaan.
Seuraava murhekohtaus mulle iski muutama viikko sitten. Huomasin, että Royn kuononkärki näytti punoittavalta ja ehkä vähän kaljulta. Mielestäni ihohuokoset ei koskaan olleet niin selvästi näkyneet mustasta kuonosta. Olin jo pitkään kahden vaiheilla, mennäkö taas eläinlääkäriin, kunnes muutama päivä sitten taskulamppututkimuksissani huomasin, että näistä "kaljuista" laikuista alkaa kasvaa ihan uusia tuntokarvoja. Roy siis tukee ihmisurosten syöpätutkimustyötä osallistumalla Movemberiin.
Seuraavan kerran mun sydän hyppäsi kurkkuun tämän viikon tiistai-iltana. Royn kaulasta leuan alta löytyi noin tuuman halkaisijaltaan oleva rikkinäinen, märkinyt iholaikku. Tarkempi kotitutkimus onneksi osoitti, että mistään haavasta ei ollut kyse, iho oli vain ärtynyt. Syyksikin hoksasin pian uuden pannan. Ostimme kesällä Roylle CannyCollar-vedonestopannan, jota silloin kyllä testattiin. Viime viikolla otin sen lopulta kunnolla käyttöön parilla pidemmällä lenkillä ja lenkit menivät oikein hyvin. Roy oli rauhallisempi, kunhan alun venkoilusta päästiin yli, eikä vetänyt oikeastaan yhtään. Sunnuntaina oltiin Minnan ja Abben kanssa Haltialan suunnalla lenkillä ja Roy oli ihan villinä CannyCollarista huolimatta. Kaverukset eivät ryntäilleet toistensa päälle, mutta Roy oli selkeästi ihan innoissaan Abben läsnäolosta ja säntäili ympäriinsä. Silloin pannan muoviosa leuan alla on hangannut ihon rikki. Argh, olisi vaan pitänyt olla tarkempi. Haava on onneksi paranemassa hyvin ihan näin kotihoidolla, leikattiin karvoja pois, putsailin sitä Betadinella ja laitoin myös Canofitea haavalle. Molemmat kutisi aika lailla, mutta nyt iho on arpeutunut ja annetaan sen vaan parantua rauhassa.
Onko Roy sitten tällä hetkellä terve? No ei. Tässä ihan listaa, kun ongelmia/oireita on niin paljon.
- Noin parin kuukauden ajan Roy on nieleskellyt ja maiskutellut. (Olin täysin varma, että viime kesällä väliaikaisesti koulutusmielessä käytetyllä kurkkarilla olen aiheuttanut pysyvän rakennevamman koiralleni.) Lisäksi Roy lipoo huuliaan.
- Toinen outous on takapuolen nuoleminen, sitä on ollut nyt muutaman viikon ajan. Roy ei kuitenkaan laahaa takapuoltaan, eli anaalirauhasten kanssa ei pitäisi olla ongelmaa.
- Nenästä on vuotanut tippoja vettä jo muutaman kuukauden, mutta mitään niiskutusta ei ole, nenäpunkkia ei siis eläinlääkärissä lokakuussa epäilty.
- Kyljet kutisee vieläkin ja takajalkojen säärien karvoja Roy on itse parturoinut hampailla erittäin lyhyiksi.
- Viikon sisällä on tullut kolmet aamuoksennukset ennen ruokaa, lähinnä vain vaaleaa nestettä ja valkoista limakuohaa.
- Royn maha pitää välillä kovaa lorinaa ja kaasuventtiili vuotaa ikävästi. Roy myös röyhtäilee.
- Korvat vaivaa välillä eli Roy ravistelee päätä ja yhtenä päivänä yksin oltuaan toinen korva punotti ja iho oli vähän rikki, eli sitä oli rapsuteltu. Mutta tämä oli vain yksittäinen kerta tällä viikolla.
- Tassujen alapinnat punoittaa välillä, mutta se johtunee vain näistä syksyn märistä keleistä.
Hmm... Olikohan tuossa kaikki. Olen nyt viikon verran pohtinut asioita ja lukenut eri aiheita netistä. Eläinlääkäriin en viitsisi taas lähteä, antibioottikuurejakaan kun ei koiralle koko aikaa viitsisi syöttää. Royta kun itseään ei mikään tunnu vaivaavan, se on iloinen oma itsensä, ruoka maistuu ja vatsa toimii hyvin. Minähän tässä murehdin ja valvon yöt, kun Roy välillä rapsuttaa itseään. Mutta tottakai haluan tietää syyt näihin kaikkiin ongelmiin, jotta Roy tervehtyisi ja meidän molempien elämänlaatu paranisi.
Olen nyt omalla olemattomalla eläinlääkärin koulutuksellani päätynyt kahteen diagnoosiin: ruoka-aineallergia ja närästys.
Ruoka-ainellergia on hyvin todennäköinen, mutta tämä kaikki kutina nyt vähän ihmetyttää, kesällä kun Roy oli jo ihan oireeton. Toki barffauksen aloittamisesta on vasta niin vähän aikaa (vajaa puoli vuotta), ettei elimistö välttämättä ole vielä täysin puhdistunut. Roy on kuitenkin saanut samoja ruoka-aineita eikä mitään muutosta ruokavaliossa kesän jälkeen ole tapahtunut, mikä voisi selittää tämän uuden kutina-aallon. Roy syö sikaa, kanaa, kalkkunaa, kalaa ja kasviksia, välillä lammasta ja poroa. Nautaa, viljoja tai maitotuotteita ei ole annettu lainkaan. Kananmunankin käyttö lopetettiin, sillä se vaikuttaisi olevan allergisoiva. Välillä Roy saa lohiöljyä ruoan sekaan.
Närästys oli mulle ihan uusi juttu. Löysin netistä Mevetin eläinlääkärin Anu Saikku-Bäckstörmin närästykseen viittaavan tekstin, missä hän sanoo: "Närästysoireita ovat nieleskely, oksentelu ja toisinaan myös sieraineritys, jos mahahapot tulevat nenän kautta ulos. Oireilu on selvintä makuuasennossa. Närästys aiheuttaa tyypillisesti vaaleaa, sitkeää, paksua limakuohaa, jota koira yökkii ajoittain." Tämähän sopii meidän tapaukseen täydellisesti! En tiedä, pitäisikö tästä närästyksestä konsultoida ihan eläinlääkäriä, netti kun on pullollaan erilaisia kuvauksia ja omistajien omia diagnooseja sekä hoito-ohjeita. Yleisesti ottaen siipikarjan liha vaikuttaa olevan närästystä aiheuttavaa. Lisäksi puhutaan jostain "kuumentavista" aineiksista, joita närästystapauksissa pitäisi välttää, ja näitä ovat kalkkuna, lammas ja lohi. Muutamat kirjoittivat, että tuo takapuolen nuoleminenkin liittyisi närästykseen.
Viikko sitten tein radikaalin muutoksen ruokavalioon, Roy syö nyt pelkkää sikaa ja sai neljän päivän maitohappobakteerikuurin alkuun. Broileri nyt ainakin piti jättää pois tuon närästyksen takia, eikä tuosta meidän normaalista ruokavaliosta kalkkuna- ja lohikiellon jälkeen oikein mitään jäänyt jäljelle. Mietin toki ihan eliminaatiodieettiä, mutta siinä kun pitää valita ruoka-aineet, joita koira ei vielä ole saanut, niin meidän vaihtoehdoiksi olisi jäänyt sellaiset edulliset vaihtoehdot kuin esim. hevonen, hirvi, peura... Kokeilen nyt tällä possulla vielä parin viikon ajan. Omat havainnot ensimmäiseltä viikolta on, että kutina olisi helpottanut hieman - toki ei se mitään älyttömän pahaa ole enää ollutkaan, ehkä se on vain huono tapa, mikä Roylle on jäänyt. Mutta oksentelu on nyt alkanut tämän viikon aikana, mikä vähän ihmetyttää. Toki ei kai närästysvaivat ihan hetkessä mene ohi, jos se on jo kuukausia jatkunut. En tiedä, itselläni ei ole koskaan ollut närästystä. Mutta näillä mennään nyt ja oireet alkavat toivottavasti helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti